Ensimmäisen dogourokseni kanssa harrastin mm.mejää viiden koetuloksen verran. Olimme rodun ensimmäinen koirakko, joka teki pistetuloksen ko.lajissa Suomessa


Hieman minusta


Olen Mari Leino, harrastanut rotua vuodesta 2012 hankittuani ensimmäisen dogoni, toki otin selvää rodusta useamman vuoden jo ennen kuin dogo lopulta tuli taloon. 
Olen elänyt pikkulapsesta saakka koiraperheessä ja ensimmäinen ikioma koirani eli 12-vuotiaaksi asti. 
Kun tyttäreni varttui sen verran, että oli jo melko omatoiminen, oli tullut minulle sopiva aika hankkia dogo.  

Jo ensimmäinen dogourokseni vei sydämeni täysin. Remu osoittautui koiraksi, joka opetti minulle, miten dogo voi olla alkuun lähinnä vain itseänsä miellyttävä jääräpää, omien polkusten kulkija, johon suhde rakennetaan pienin askelin, älyn ja oveluuden kautta, luottamusta ja kiintymystä ruokkien.

Rakkautta ja rajoja, niillä se hyvä koira tulee.
Liki kuuteen ikävuoteen kun pääsimme ja olin jo melko tyytyväinen uroksen tottelevaisuuden tasoon, oli tullut aika hankkia dogonarttu. 
"Demi" tuli Ruotsista (kennel Devil Minds) 

 ja oli heti pikkupennusta saakka hyvin innokas pitämään kontaktia ja toimimaan yhdessä. Erot uroksen ja nartun välillä ovat oman kokemukseni mukaan toisinaan melkoiset. 
 
Dogovuosieni aikana olen saanut tutustua useaan erilaiseen yksilöön, osaa olen hoitanut kotonani omien koirieni lisäksi pidempiäkin ajanjaksoja.
Pari onnistunutta kodinvaihtoakin on kauttani järjestynyt, vaikka dogo argentino ei ole rotuna kovin helposti uuteen kotiin sijoitettava, koska se kiintyy niin voimakkaasti omaan ihmiseensä.
 
Hyvän suhteen luominen vanhempaan ikään ehtineeseen dogoon ei ole yleensä ihan vaivaton prosessi.
Ideaalitilanne olisikin se, ettei dogoja päätyisi kodinvaihtajiksi maassamme lainkaan. 
Tämän vuoksi minulle on erittäin tärkeätä, että dogon hankkimista harkitsevat ihmiset tutustuvat rotuun, perehtyvät edes hieman rodun historiaan ja pohtivat, sopiiko rotu heidän elämäänsä, ovatko he valmiita sen mukanaan tuomiin muutoksiin. 
Vaikka dogo antaa paljon, se myös vaatii paljon. 
 

Kävin kasvattajakurssin tammikuussa 2019 ja hankin kennelnimen Madrina Brava vuonna 2020. 
Pyrin kasvatuksessani kunnioittamaan rodun alkuperäisiä käyttöominaisuuksia ja
rotumääritelmää. 

Tavoitteenani on saada aikaan rodunomaisia, mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia dogoja perheenjäseniksi sekä harrastuskoiriksi vastuuntuntoisille, hyville kodeille, jotka kykenevät sitoutumaan koiraan jopa 15 vuoden ajaksi.
 Pyrin tekemään parhaani viedäkseni rotua pitkäjänteisesti eteenpäin, sekä tekemään yhteistyötä myös ulkomaisten kasvattajien kanssa. 

 Olin vuodesta 2017 vuoteen 2021 hallituksen jäsen rotuyhdistyksessä eli Dogo Argentino Club Finland ry:ssä ja sen puheenjohtajana alkukauden vuonna 2022.

Olen SuKoKan ja SSKY:n jäsen, Bullmastiffit ja mastiffit ry:n hallituksen jäsen, sekä puheenjohtajana Suomen Dogo Argentino Harrastajat ry:ssä vuodet 2023 & 2024. 

Marginaalisen rodun kasvattajana ja harrastajana koen erittäin tärkeäksi sen, että dogo argentinoja päätyisi nykyistä enemmän harrastaviin koteihin, joissa ymmärretään täyttää koiran luontainen tarve työskentelyyn ja osataan rakentaa oikeanlainen suhde juuri dogon kaltaiseen koiraan. 


2.10.2021 kasvattini Madrina Brava Boss Stepan "Putte" ja siskonsa Madrina Brava Brutal Bonita "Sokka" aloittivat hienoin tuloksin näyttelykäyntinsä: ROP & VSP ja molemmille ihkaensimmäiset sertit iässä 13 kk. 
Sokka pienenä vauvana katsomassa emän ruokakiposta, mitä tänään syötäisiin. 
e-mail: mari.leino@gmail.com puh:+358409129585
Kaikki oikeudet pidätetään 2020
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita